lauantai 24. maaliskuuta 2018

Edelleen minä kannan tulta

Minä luulin kuolleeni, mutta sitten tuli toinen päivä, ja minä huomasin olevani sittenkin elossa.

Tuli minussa ei ole sammunut mihinkään. Se on vain ollut piilossa, ehkä vakan alla, ehkä himmeämpi, vaisumpi, mutta siellä se on ollut.

Kun minä olen maannut sängyssä ja miettinyt kuolemaa, minä olen ajatellut, että tuli, se elämänhalu minussa, on lopullisesti poissa. Mutta se on vain odottanut, että saisi ryöpsähtää uudelleen esiin. Ja jos en ruoki tulta, se menee säästöliekille, mutta ei se sammu sittenkään.

Ja mikä se tuli sitten on? Se on vaativa elämänhalu, nälkä nähdä koko maailman, rakastaa ja tuntea. Se on räiskyvä intohimo, intohimo sanoihin, tarinoihin. Se on hillitön halu tanssia, nostaa kädet kohti taivaita, heilauttaa hiuksia, huutaa elämää kurkku suorana. Se on musiikkia, se on kirjallisuutta, se on kirkasta valoa, joka lähtee minusta syvältä, syvältä, syvältä.

Valo minussa on niin syvällä, ettei sitä saa sammutetuksi mikään. Minä olen kulkenut läpi helvetin. Kuinka tulen minusta voisi sammuttaa? Minä olen nähnyt kuoleman. Kuinka tuli minusta voisi sammua?

Minä olen nähnyt vieraita meriä ja maita ja lintuja, minä en voi kuolla näin. Minä olen nähnyt kuoleman ja helvetin ja epätoivon, mutta en minä voi kuolla. Minä en voi taipua niin helposti, sillä minussa on tuli, minussa on liekki, on soihtu. Se on kuljettanut minut tänne läpi pimeän, häätänyt aaveet ja noidat, se on pitänyt minut elossa kaiken tämän läpi. Samoin tulella minä olen taistellut niitä vastaan, kun ne ovat käyneet vaativiksi. Ja nyt tuli on ryöpsähtänyt taas esiin, se on räjähtänyt ja iskee kipinää kovemmin kuin koskaan ennen.

Minä olen nähnyt vieraita meriä ja maita, mutta minä en ole nähnyt Kroatiaa, en ole nähnyt Bulgariaa enkä Italiaa, en Mosambikia tai Intiaa, en ole nähnyt Amerikkoja enkä Etelä-Mannerta. Minä en ole nähnyt vieraiden mannerten lintuja, en ole tuntenut koskaan monsuunia. Minä en ole tanssinut vielä kuin tällä yhdellä mantereella. Minä en ole vielä kirjoittanut kaikkea, minkä haluan sanoa.

Mutta minä otan askelia siihen suuntaan. Ja kun tiedän, että kannan sisälläni tulta, minä en enää pelkää. Olen uinut jäisessä meressä, olen eksynyt Berliinissä ja nähnyt Kölnin tuomiokirkon. Olen kiivennyt Tähtitorninmäelle ja katsellut Turkua. Olen nähnyt talvisen Ruissalon ja lukenut maailman parasta kirjallisuutta. Minä otan uusia askelia. Minä lähden Prahaan, minä menen taas Ruisrockiin, minä tanssin uudelleen. Minä haen tanssiaskelia, ja vaikka minä astun harhaan ja kaadun, minä nousen taas, kunnes minä tanssin. Minä tanssin.

Elämä on niin yksinkertaista. Kuin olisin keksinyt sen uudelleen. Minä tanssin.

Minä selviän elossa. Minä selviän sittenkin elossa. Edelleen minä kannan tulta.



So come and bring my witches home
I still hold the flame

And let the eyes of wisdom roll
I still hold the flame
Dig deep baby, deep baby
There's so much we can't see baby, see baby
It's you and me so dig deep baby, deep baby
So come along because I still hold the flame

Lxandra: Dig Deep

4 kommenttia:

  1. Hienoa että olet taas löytänyt elämänhalun, olen onnellinen puolestasi <3 Olet myös todella lahjakas kirjoittaja, jatka samaan malliin :)

    VastaaPoista
  2. Upeaa miten kirjoitat. Ajatuksia joihin voin samaistua. Omaa tultani edelleen etsien. Annat rohkeutta ja toivoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos, tästä kommentista tuli hyvä mieli!

      Poista