perjantai 19. helmikuuta 2021

Kuolevaisten lait

Sormet tutkivat toisiaan, löytävät toistensa lomaan. Kämmenselkä ja ranne, sormenpään iho ihoa vasten. Varpaat varpaiden kavereina.

Hiukset, joita silitän kasvoilta pois, pois häiritsemästä suudelmaa. Huulet, kielenkärki, kosteus ja pehmeys.

Hymyjä hymyjä vasten. Hiljaisuudessa hengityksesi on maailman kaunein melodia.

Painaudumme vastakkain ja sovimme täydellisesti yhteen. Olen kokonainen silloin kun olet sisälläni. En tahdo pois ikinä.

Kahdella sormella etsin pulssisi kaulalta. Tunnen, kuinka sydämesi lyö. Minun sydämeni lyö sen tahtiin.




Sinä päivänä, kun Luoja teki sinut
hän ei muuta tehnytkään
Heräs aikaisin, otti kynän käteen
Rupes siinä piirtämään

Päivä kului mut hetkenkään lepoo
piirtäjä ei kaivannut
Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut
mestari valmisti sut

Ja se kuva oli kaunis, oi ihme suorastaan
Muodon jumalaisen sait
Kuvan viereen hän merkkas ettei suhun
päde kuolevaisten lait

Niille jotka yhä epäilevät Luojaa
sanon vastaukseksi vaan
että jos ne edes kerran näkis sinut
kaikki rupeis uskomaan

Anna Puu: Mestaripiirros