Elävien kirja

Yritän ajatella konkreettisia asioita, joiden kautta saisin jälleen kosketuksen tähän maailmaan. Se alkaa pienestä. Minä en pysty kirjoittamaan enää, en oikein mistään, joten kirjoitan siitä, mitä näen.

Aloitetaan kylpyhuoneesta.

Peilikaappini. Siellä on seuraavia esineitä: sähköhammasharja, sähköhammasharjan laturi, hammastahna, hammaslanka. Meikinpoistoaine, kasvovesi. Deodorantti. Vanupuikkoja, joita ei saa työntää korvaan, mutta minä työnnän silti, toisinaan. Hiusharja, hiuslenksuja, hiuslakkaakin. On toisarvoisempia esineitä: kuorintavoide, kasvovoide, höylä, höyläysvaahto - miksi sitä kutsutaan, en saa päähäni enää sitä sanaa. Meikkipussi, jossa on seuraavia meikkejä: ripsiväri, eyeliner, kulmakynä, peitevoide, puuteri, useita huulipunia. Meikkipussin vieressä on parfyymi. Käytän parfyymia, koska välitän siitä, miltä tuoksun ihmisten mielestä. Haluan pyrkiä positiiviseen mielikuvaan.

Näistä esineistä useimmat eivät ole aidosti tarpeellisia, mutta minulla on niitä silti. Ajatelkaa sellaista esinettä kuin kuorintavoide, voide, jossa on pieniä hiekanmuruja muistuttavia murusia. Jonain päivänä ihminen on niin vahvasti olemassa, että hän ajattelee kauppareissullaan tai jopa ennen sitä sellaista asiaa kuin kuorintavoide, ajattelee kuollutta solukkoa, josta haluaa eroon. Ajatelkaapa sitä: ihmiselle, joka käyttää kuorintavoidetta, on tärkeää saada kuollut solukko pois, jotta uusi pääsee kasvamaan. Minä olen joskus ollut ihminen, joka on käyttänyt kuorintavoidetta.

Meikeistä en edes jaksaisi aloittaa. On silti totta, että omistan useita huulipunia, vaikka tarvitsisin vain yhden ja tuskinpa oikeasti sitäkään. Minusta on vain hauska vaihdella sävyjä sen mukaan, mikä sopii vaatetukseen. Toisina päivinä olen niin paljon olemassa, että minusta se, minkä väriset huulet minulla on, on jotenkin merkityksellinen asia. Minun psykiatrini kirjoitti B-lausuntoon: huoliteltu ulkoasu, siisti, huulipunaa. Psykiatri on lääkäreistä ainut, joka saa lausunnoissaan kommentoida potilaan ulkonäköä.

Meikit. Niillä on valtavasti suurempi merkitys ihmiselle kokonaisuutena kuin useimmat meistä suostuvat myöntämään. On jopa ihmisiä, joiden mielestä meikit ovat ihmisyydelle pilkkaa, ihmisiä, joiden mielestä olisimme parempia, jos emme värittäisi naamaamme huulipunilla ja muilla. Ne ihmiset eivät ymmärrä, mikä merkitys voi olla sillä, että kun on koko yön valvonut paniikkikohtausten vallassa, aamulla kuitenkin ennen töihin lähtöä sipaisee huuliinsa hiukan vaaleanpunaista. Se vaaleanpunainen sanoo: minä olen vielä täällä, ja minä välitän, edes tästä minä välitän.

Pienessä telineessä lavuaarin alla minulla on kaksi koria. Toisessa on koruja. Toisessa on terveyssiteitä sekä tamponeja. Näistä esineistä voi päätellä, että toisinaan minulla on kuukautiset. Kuukautiset implikoivat kahta asiaa: ensinnäkin minä olen terve, minun kehoni on terve. Anoreksiaa sairastavilla naisilla ei ole kuukautisia. Toinen asia on mutkikkaampi ja järisyttävä: minun kehoni on, ainakin on pääteltävissä, kykenevä tuottamaan lapsia. Tietysti en tiedä, toimiiko kohtuni niin kuin kuuluu ja niin edelleen. Mutta ainakin teoriassa minä olen kykenevä lisääntymään. Se kuvastaa elämää suuremmassa mittakaavassa. Nämä esineet joita olen luetellut ovat lyhytikäisiä ja hetkittäisiä, mutta kuukautissuojien merkitys ulottuu kauemmas. Minulla on kuukautiset, minä voin saada lapsen = minulla on tulevaisuus?

Koukuissa seinällä roikkuu neljä pyyhettä, kaksi isoa ja kaksi pientä. Ne ovat kaikki vaaleanpunaisia muumipyyhkeitä ja ihan kaikki niistä olen saanut lahjaksi. Se on hauska ajatus: läheiseni ovat tienneet minusta asioita. He ovat tienneet, että pidän muumeista, ja uskon jopa, että jotkut ovat tietäneet, että olen pyrkinyt sisustamaan kylpyhuoneeni vaaleanpunaisella. Ja lisäksi: minulla on läheisiä, jotka ovat halunneet antaa minulle lahjan; minulla on läheisiä, jotka ovat miettineet minua, minun syntymäpäivääni esimerkiksi.

Pyyhekoukkujen yläpuolella on lappuja: toisessa lukee vieraat. Täällä ei enää käy vieraita, mutta jos käy, he tietävät, kumpaan pyyhkeeseen pyyhkiä kätensä. Toisessa lapussa lukee minun nimeni. Minulla on nimi. Joskus maistelen nimeäni esimerkiksi suihkussa. Kaksi avotavua, pehmeä alku, ronskimpi lopetus. Se on minun nimeni. Minä olen se henkilö. Toinen iso pyyhe kuuluu miehelle. Jonain päivänä joudun heittämään sen pyykkiin viimeistä kertaa, ja silloin minulle jää vain kolme pyyhettä: oma käsipyyhe, oma kylpypyyhe, sekä käsipyyhe vieraille, joita ei koskaan käy.

Päivittäin käytössä olevia puhdistusaineita säilytän niille tarkoitetussa pikku hyllyssä suihkun vieressä niin kuin kuka tahansa. On arkinen pesusaippua, sitten vähän hienompi, tuoksuva pesusaippua, ja shampoo, ja hoitoaine. Minä omistan myös pesusienen, se on vihreä, sekä pesukukan, joka taas on keltainen. Näitä esineitä kaupassa valitessani olen miettinyt niiden väriä, todennäköisesti, kyllä. Minä haluan keltaisen pesukukan, koska keltainen symboloi useille meistä onnellisuutta. Minä en olisi ostanut valkoista pesukukkaa. Ja ne pesuaineet: niistä ainakin suihkusaippuaa minun on käyttämä joka ainut päivä.

Nämä esineet ankkuroivat minut maailmaan ihmisenä niin kuin kuka tahansa, ihmisenä, jolla on arkensa. On tärkeää tehdä päivittäin seuraavat asiat: käydä suihkussa niin että vähintään nopeasti pesee, ja lisäksi on pestävä hampaat mieluiten kaksi kertaa päivässä. Hiukset on pestävä toisinaan. Nämä toimet ovat asioita, joita tekevät ihmiset, jotka välittävät itsestään. On monia ihmisiä, joille päivittäinen suihku tuottaa vaikeuksia. Jotkut peseytyvät hyvin harvoin, sillä he eivät jaksa, ehkä he eivät pysty, eivätkä he enää välitä. Samasta syystä he jättävät hampaansa harjaamatta.

Tämän vuoksi minä teen itseni kanssa sopimuksen: joka ainoana päivänä minä menen suihkuun, ja olen ylpeä itsestäni; samoin joka päivä minä harjaan hampaat, joka aamu minä taistelen itseni kylpyhuoneeseen ja harjaan hampaat. Tämä kuuluu diilissä niihin osiin, joista ei pidä luistaman. Toisinaan tämä on tehtävä askel askeleelta, pakottaa askel kerrallaan, ensin kylpyhuoneeseen, sitten valo päälle, no eihän valoakaan aina tarvita, kaappi auki, hammasharja, hammasharjan pää, hammastahna, harja suuhun, ja paina nappia, harja alkaa surista. 

Sitten tulee sopimuksen visaisempi osuus: joka päivä, kun poistun kotoani muualle kuin lähikauppaan, minun on laitettava naamaani meikkiä. Vähintään ripsiväriä, mutta kun tapaan ihmisiä, niin myös mieluiten meikkivoidetta ja ainakin huulipunaa. Minulle on aivan sama, vaikka muiden mielestä olisin räjähtäneen näköinen. Kyse ei ole siitä. Kyse ei ole edes kulissista. Jos jollekulle valehtelen, niin valehtelen sitten itselleni. Minä olen siisti, minulla on huoliteltu ulkoasu - vaan ennen muuta: minä olen vieläkin olemassa, nainen joka käyttää huulipunaa.

On tällainen päivä! Niin kauhea päivä, sinä itkit yöllä! Ja tänään sinä laitat huulipunaa!

Minä haluan välittää siitä, vaikken kaikkina päivinä välitä edes siitä, vaikka auto ajaisi päälleni. Mutta jostain on aloitettava.