Äiti, nosta minut taas lattialta. Ota syliin ja käske laskea kymmeneen.
Äiti. Minä tarvitsen sinua nyt. Minulla on itseni ja vain itseni, mutta se ei enää riitä. En pysty tähän yksin, en enää. Ehkä joskus vielä olenkin, mutta nyt minä olen nöyrtynyt ja tunnustanut vajavaisuuteni. Minä olen jälleen lapsi, minä olen sinun lapsesi.
Äiti, minä olen rikki, minä olen sekaisin ja minä olen koskettanut pohjaa, enkä minä, äiti, jaksa aloittaa enää alusta. Kuinka monta kertaa oikein voi aloittaa alusta? Äiti, minä sairastuin taas. Äiti, minä haluan hypätä ikkunasta, ja sinä olet ainoa syy, minkä vuoksi en sitä tee.
Äiti, kaikista ihmisistä juuri sinä saavut silloin paikalle, nostat minut lattialta, puet, viet minut päivystykseen, missä minut lääkitään ja lähetetään sairaalaan, ja sinnekin sinä tulet minun kanssani. Ja vaikka minä olen kuin sinun äitisi, se ei haittaa sinua. Äidit eivät ole ihmisiä, he ovat äitejä, ja vaikka se on raskasta, se on ällistyttävän yksinkertaista.
Ja äiti, kun sinä sairaalasta tuot minut kotiin, minä annan peitellä itseni sänkyyn kuin lapsen, koska lapsi minä olen, sinun lapsesi, lapsi, kaiken sen hoivan tarpeessa, eikä minun tarvitse todistella, selittää eikä korvata, enkä minä todistele tai selitä enkä kenties korvaakaan, koska en pysty siihen, eikä minun tarvitse pystyä. Korvaa se lapsellesi, sitten kun olet itse äiti, sinä sanot, sitten kun itsekin olen huolenpidossa ja kärsivällisyydessä ehtymätön. Keität teen, lämmität saunan, viet terassille kuuntelemaan linnunlaulua, jotta muistaisin olevani elävä.
Äiti, puupino, sauna, uimahalli, kirjasto, kesäkeittiö, trampoliini, sinun tekemäsi villasukat, lankavanoja olohuoneen lattialla, meidän sotkuinen kotimme, minun rautasänkyni, jonka sinä petasit, ja jalkapalloa myöhään televisiosta, minä olen kotona.
Äiti, muistatko, kun lapsena halusin aina hyppiä vesilätäköissä? Minulla oli punaiset kumisaappaat, joissa oli elefantin kuva. Ne saappaat ovat vieläkin tallella, koska et raski heittää niitä pois.
Äiti, minä olen vieläkin se tyttö.
Äiti, muistatko, kun tulit hakemaan minut koulusta, kun oli kauhea sadepäivä? Olin seitsemän. Kumisaappaat eivät enää mahtuneet silloin. Me jäimme lopulta tunneliin pitämään sadetta. Minä säälin sisiliskoa, joka melkein huuhtoutui veden voimasta viemärikaivoon.
Äiti, minä olen vieläkin se tyttö.
Äiti, muistatko, kun minä tulin koulusta itkien kotiin?
Äiti, minä olen se tyttö, vieläkin.
Mother looking at me
Tell me what do you see
Yes, I've lost my mind
Daddy looking at me
Will I ever be free?
Have I crossed the line?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti