Sopimus Jumalan kanssa

On tämä kuva:

Mies saapuu luokseni kahvilaan, jossa tietää minun kirjoittavan, ja suutelee minua kannettavan tietokoneen ja kahvikuppien yli.

Ja seuraava, voimakkaampi, se on samalta päivältä:

Minä tulen heitä vastaan, kun he ovat hänen uusien, naispuolisten opiskelukavereidensa kanssa ulkona, ja hän suutelee minua. Sellainen teko vähentää mahdollisuuksia löytää niistä naisista tyttöystävää.

Myöhemmin minun on vaikea myöntää itselleni, että niin kävi. Ahdistuneena en pysty tarttumaan tähän yksityiskohtaan, vaan näen ainoastaan merkkejä hänen alkavasta lähdöstään. Mitään muita merkkejä en näe, en näe tänne jätettyjä vaihtosukkia tai pyyntöä tuoda ensi kerralla litra mansikoita. Minä en ymmärrä sitä: ei ihminen pyydä toista tuomaan litraa mansikoita silloin, kun on jättämässä tämän.

Rätisevämmät, jo reunoiltaan hapertuneet kuvat ovat siirtymässä menneisyyteen. Niitä ovat yhdessä nukutut yöt, jaetut sanomalehdet, kauniit sanat ja suudelmat ja lupaukset, sekin tosiasia, että minut on esitelty hänen perheelleen. 

Jos luottaisin elämän jatkuvuuteen, olisin hölmö. Onhan se nähty sata kertaa aiemmin, ettei jatkuvuutta ole, vaan kaikki voi päättyä milloin vain. Ikään kuin jokainen päivä olisi oma linnakkeensa, jossa luottamus ja kiintymys on ansaittava uudelleen. Kuten ystävyyssuhteissa, sen opin jo varhain: on toisia päiviä, jona minun seurani on haluttua, jopa timanttista; ja sitten on toisia päiviä, joina toisten ihmisten läsnäolo häivyttää minut tyystin, eikä ikinä voi tietää ennalta, kumpi päivä on edessä.

Minä elän tällaisten lainalaisuuksien mukaan, koska ne ovat minun elämäni lainalaisuuksia. Ihmisillä on erilaisia rajoituksia, kuten vaurioita, jotka kaventavat elämää. Jokaisella on omansa. Tämä on minun. 

Jos tämä olisi satu, minä sukeltaisin synkkään luolaan merennoidan luokse, ja minä tekisin hänen kanssaan vaihtokaupan: jos hän antaisi minulle tämän, minä antaisin hänelle mitä hän haluaa. Vastineeksi jaloista hän halusi pienen merenneidon äänen. Mitä hän pyytäisi vastineeksi lupauksesta, jota ei petetä? Asiasta, joka säilyy? 

Tämä kipu, jota tunnen. Se on samaa jota pieni merenneito tunsi ottaessaan ensimmäisiä askelia rantahiekalla.

Nyt minä rukoilen Jumalaa, sillä tämä on niin suuri paino, etteivät minun, etteivät yhdenkään elävän ihmisen hartiat kykene sitä kannattelemaan. Keneltä muulta minä pyytäisin? Kukaan ei voi auttaa. Voisin antaa vaikka elimeni tai ruumiinosani, voisin antaa käteni, jos Jumala antaisi minulle tämän. En tiedä, voiko häntä lahjoa, mutta minä yritän, sillä enhän minä muuhunkaan pysty. Minä en pysty muuhun.

Järjetön tosiasia: kaikki on muuttunut. Minä olen muuttunut. Minusta on tullut kerjäläinen. Minä en enää hallitse itseäni enkä minä hallitse elämääni. Minä en enää päätä tästä.

Seuraava kuva: minä kuolen.

It doesn't hurt me

You wanna know how it feels?

You wanna know, know it doesn't hurt me?

You wanna know about a deal I'm making?

You...

It's you and me

And if I only could

I'd make a deal with God

and I'd get him swap our places

Be running up that road

be running up that hill

be running up that building

If I only could

You don't wanna hurt me

but see how deep the bullet lies

Unaware I'm tearing you asunder

Oh, there is thunder in our hearts

Is there so much hate for the ones we love?

Well tell me, we both matter, don't we?

You

It's you and me

It's you and me won't be unhappy

And if I only could

I'd make a deal with God

And I'd get him sway our places

Be running up that road

be running up that hill

be running up that building

If I only could

If I only could

If I only could

If I only could

If I only could...