Vein tänään tavaroita takaisin asuntooni. Valmistaudun muuttamaan opiskelupaikkakunnalleni elokuun lopussa.
Äiti auttoi tavaroiden tuomisessa ja kantamisessa. Hän siivosi kylpyhuoneen. Hän heitti tietämättään pois Jaakon hammasharjan.
Kyllä, olin säilyttänyt sitä tähän asti, haluttomana luopumaan viimeisestä kouriintuvasta asiasta, joka minulla hänestä oli jäljellä. Nyt se on poissa. Ja kotikin näyttää erilaiselta parin kuukauden jälkeen. Avarammalta, valoisammalta. Minun kotini.
Kyllä, olin säilyttänyt sitä tähän asti, haluttomana luopumaan viimeisestä kouriintuvasta asiasta, joka minulla hänestä oli jäljellä. Nyt se on poissa. Ja kotikin näyttää erilaiselta parin kuukauden jälkeen. Avarammalta, valoisammalta. Minun kotini.
Viimeksi pohdin, muuttaisiko maisemanvaihto ja uusi kaupunki kaiken. Häviäisivätkö paniikkikohtaukset, ahdistus, pelot? Oli niin tai näin, tästä kaupungista en pääse pois vielä ainakaan vuoteen. Aikanaan muuttaessani olin varma, että elämäni parhaat vuodet tapahtuvat täällä, mutta tapahtuivatkin kauheimmat. Kelle olen velkaa? Kenen siunausta odotan?
Siksi on murtauduttava vapauteen. Se vain alkaa lähempää kuin toisesta kaupungista tai mantereesta, se alkaa mielestäni, joka on suurempi kuin koko maailma, aavempi kuin kaikki meret.
Ja aivan tarkalleen se matka alkoi kylpyhuoneen kaapista, roskikseen lentäneestä hammasharjasta.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Jalat vahvistuvat,
jalat kantavat
Vaikka illat tuhlaan,
aamut antavat
Ja minä nousen, vaikka putoan
Nousen, vaikka putoan
Kaunista elokuuta!
- Aoda
Mä mietin pitkään, mitä tähän sanoisi. Mulle tuli tästä hyvä mieli, sekä ihan yleisesti että sun puolesta. Mutta nyt mä keksin:
VastaaPoistaOnneksi olkoon!
Haha, oikeastaan aika osuvasti sanottu! Kiitos. Tietty tähän tarvittiin se äidin "mä heitin tuolta jotain vanhoja hammasharjoja pois", mutta aika moni asia tarvitsee loppujen lopuksi jonkun muun antaman sysäyksen. :)
PoistaTotta. Välillä niitä muita ei oikein jaksaisi (tai jaksaisi ottaa muita huomioon), mutta loppujen lopuksi on aika mahtava juttu, että muutkin ovat olemassa. Ilman ihmisiä ei kovin pitkälle pötkisi.
PoistaNäinhän se on. :)
PoistaVoi apua, nyt joudun tuottamaan sulle totaalisen pettymyksen - mulla ei ns. toista blogia ole. Tuo mikä mun profiilissa näkyy suljettuna on mun vanha blogini, jota en ole vielä jaksanut poistaa, koska haluaisin kuitenkin kuvat ja tekstit sieltä tallentaa koneelleni. Se kuitenkin vaatisi Wordin, eikä mulla ole varaa siihen, heh. Pitkä selitys turhalle asialle. Anteeksi.
VastaaPoistaAnteeksi myös pitkä hiljaiseloni. Miten menee?
Ah, aivan! Luulin, että se on joku henkilökohtaisempi blogi, joka on piilossa siltä varalta, että joku sen löytää. :D
PoistaNoh, kirjoittelet sitten kun jaksat. :) Itsekään en ole jaksanut kirjoittaa kauheasti, vaikka nyt sain onneksi aikaan jonkunlaisen postauksen. Automaattivastaus tuohon kysymykseen on ihan hyvää. Mutta sanotaanko nyt vaikka niin, ettei kuulu mitään tosi huonoakaan.
Automaattivastauksesta on kyllä vaikea luopua :/ Satun tällä hetkellä olemaan sairaana (rintakehästä ylöspäin kaikki tukossa, kuume seilaa eestaas, kaikkialle sattuu jne.), ja silti jos joku kysyy miten menee / mitä kuuluu, vastaan "Tässähän tää / ihan hyvää" ja vasta sitten saatan ehkä mahdollisesti lisätä, että oikeastaan olo on aika nuutunut. Töistä sentään tajusin jäädä pois äänen kadottua.
PoistaTurhan usein sitä yrittää itsensä kustannuksella suorittaa enemmän ja paremmin. Täytyisi jaksaa, eikä saisi valittaa turhasta.
--
Blogin tarina on oikeastaan aika hassu. Edellinen oli nimenomaan kevyt ja valoisa blogi, tai sellaiseksi se vähitellen muuttui. Alkupään tekstit olivat ahdistuksen, masennuksen ja syömishäiriön värittämiä - laatua "söin lihapullan...olen läski!!!1", mutta parantuessani alkoi muunlaisten kuulumisten kertominen tuntua mielekkäämmältä.
Jossain vaiheessa oloni kuitenkin alkoi jälleen huonontua. Sen myötä toinen blogi alkoi tuntua vaan ärsyttävältä rasitteelta, jossa täytyisi pitää yllä tiettyä imagoa siitä, kuinka hyvin kaikki on. Siispä loin nykyisen blogini ja jonkin ajan päästä suljin edellisen.
--
Pahoittelut romaanista - sua tuskin edes kiinnosti.. :D