Laihtumisvinkkejä 13-vuotiaalle

Minä luin 13-vuotiaiden oppilaitteni nimettömiä terveyskyselyjä. Yksi kysymys kuului: Mihin seuraavista haluat erityisesti keskittyä terveytesi kohentamiseksi? Terveellinen ruoka, riittävä liikunta, säännöllinen ja riittävä uni, painonhallinta, kaverisuhteet, harrastukset. Tytöistä suurin osa oli rastittanut painonhallinnan.

Minä sairastin rajun vatsataudin, kun olin 11. Nuorempi siskoni sairasti myös. Me puhuimme: kamalaahan tää on, mutta ainakin paino putoaa. Taudin jälkeen punnitsimme itsemme ja iloitsimme.

Minä tiesin jo 10-vuotiaana, että Voimariini ei ole hyvä valinta leivän päälle. Mutta koulussa oli vain niitä iankaikkisia Voimariini-nappeja, se oli 2000-luvun alkua, ja minä söin näkkärin ilman levitettä. Selitin muille, että pitäisi olla Keijua, ja he nauroivat.

Siskoni on syntynyt tammikuussa. Hän ei pidä täytekakusta, joten hän pitää usein ystävilleen lettukestit. Juhlissa lettuja ei syönyt juuri kukaan, ja useimmat korkeintaan yhden; kaikki halusivat pudottaa painoa uudenvuodenlupauksenaan.

Kävimme vastikään ystäväni kanssa ostoksilla. Hän sovitti farkkuja, jotka menivät päälle, mutta puristivat niin, että vatsa tursusi niistä ulos. Hän osti ne silti, sillä hän halusi niistä motivaatiota laihduttamiseen. Samoin minä teininä tungin itseni koon tai jopa kaksi liian pieniin vaatteisiin, koska halusin kokea olevani pienempi, ja koska halusin farkkujen puristavan minut pienemmän näköiseksi.

Jos tiedän, että minun on syötävä herkkuja - kaverin syntymäpäiväkakkua, äidin minua varten leipomia laskiaispullia - minä teen oikein pitkän kävelylenkin tai vedän kunnon kuntosaliharjoituksen, että voin syödä ilman sietämätöntä ahdistusta.

Monet tytöt haaveilevat sairastuvansa anoreksiaan, niin minäkin haaveilin. Anorektikot kieltäytyivät ruuasta sairaalakuntoon asti, heille se vaikutti olevan uskomattoman helppoa. Minä lankesin ensimmäisenä paastopäivänä, viimeistään seuraavana, ja silloin minä ahmin. Jotkut anorektikot väittivät, etteivät he pysty syömään - buliimikosta se näytti taivaanlahjalta.

Nettikeskusteluissa annettiin vinkkejä, joiden avulla voisi välttää syömistä. Voisi työntää sormet kurkkuun ja nostaa mahahapot suuhun niin, ettei ainakaan tekisi mieli syödä. Voisi katsella netistä todella ylipainoisten ihmisten kuvia. Voisi ajatella kaikkia niitä, jotka uskoivat, ettet sinä pysty, ja sitten sinä pystyisit, sittenkin.

Nuortenlehti kertoi viihdeosiossaan, kuinka kuuluisa laulajatar oli aloittanut laihduttamisen jo kymmenvuotiaana, koska rakasti vaatteita niin paljon.

Jo hyvin nuoret tytöt ovat alkaneet nähdä liikunnan nimenomaan painonhallinnan keinona. Luistelu ja tanssi ovat hauskoja asioita, mutta tärkeintä niiden harrastamisessa on, että ne kuluttavat kaloreita. Nuoret tytöt eivät ajattele, että he harrastavat liikuntaa, koska liikunta on heille hyväksi.

Minun kehoni oppi, että kun saatavilla on ruokaa, varsinkin jos on saatavilla herkkuja, on syötävä mahdollisimman nopeasti, sillä herkut voidaan koska vain ottaa pois. Ja voisihan ne ottaa pois syömisen jälkeenkin, jos on oikein taitava.

Kahvipöydässä joku aina sanoo: kyllä nämä mokkapalat taas niin reisiin menevät, mutta jos sitä nyt yhden palan voisi tällainenkin pullukka ottaa.

Kouluissa terveydenhoitajat punnitsevat murrosikäiset tytöt ja kertovat painosta mielipiteensä. He voivat kehottaa tytöt tarkkailemaan syömisiään, liikkumaan enemmän, mutta eiväthän murrosikäiset yleensä päätä, mitä kotona syödään.

Koulussa minun oppilaani sanovat: Katsokaa miten läski mä olen - ja puristavat reisilihastaan.

Minun 13-vuotiaat oppilaani.