Vuosi 2017 - ihmeellinen vuosi

Tulikukon vuosi. Minä olen vesikukko. Kukon vuosi on rohkeiden yritysten ja riskien vuosi, ja sitä tämä vuosi on todella minulle ollut. Kuitenkaan ei pidä ajatella, että kaikki yritykset johtaisivat aina onnistumisiin, vaan seurauksena voi olla myös katastrofi. Tämä kyllä kuvaa minun vuottani. En silti tekisi mitään toisin.

Tätä vuotta varten tehneistä toiveistani toteutui vain harva, mutta toisaalta monet toteutuneista olivat niin isoja ja odottamattomia, etten voi valittaa. Niin se kai menee usein elämässä: aina ei saa sitä, mitä haluaa, mutta saa muuta.

Minä sanon, että tämä vuosi oli järisyttävä. Se järisytti elämääni ja mieltäni. Vaikka moni unelma tuli toteen, toivon, että ensi vuosi on lempeämpi ja tasaisempi.

Opettajan pedagogiset

Hain opettajan pedagogisiin opintoihin, pääsin ja aloitin opinnot syyskuussa. Kärsin huijarisyndroomasta ja koin, että olen huijannut itseni opintoihin. Olin varma, etten tule selviämään. Kävikin ilmi, että en pelkästään selviä - minä loistan! Olin ollut varma, etten saa luokkaan työrauhaa ja että oppilaat kiusaavat minua. Yksi kaverini jopa sanoi: "Ei sun kannata mennä yläasteelle opettamaan, nehän alkaa kiusata sua." Nyt tekisi mieli sanoa: "Miksei ne haluaisivat kiusata minua?" - Minä olen pätevä äidinkielen ja kirjallisuuden & saksan kielen opettaja toukokuussa 2018. Uskomatonta!

Mies

En ehkä osaa sanoa tästä enempää. Sanon vain sen, että kaikki suru, jota olen tuntenut vanhojen suhteiden päätyttyä, tuntuu käsittämättömältä. En silloin tiennyt, että jotain näin hyvää edes on olemassa. Välillä pohdin, onko tämä oikeasti minun elämäni.

Läheisten huolenpito

Sairastuin väärän lääkityksen ja stressin takia pahemmin kuin pitkään aikaan. Masennuksesta en ole enää kärsinyt, mutta ahdistus on ollut välillä hallitsematonta. Sen seurauksena tapahtui jotain uskomatonta: perheeni lupasi kustantaa minulle lisää psykoterapiaa Kelan terapian päätyttyä! Lisäksi perhe on pitänyt huolta yleisestä jaksamisestani. Myös muut läheiseni ovat olleet avuksi. Olen aina joutunut pärjäämään elämässä yksin, joten tämä on tuntunut suorastaan ihmeeltä. Mutta se on vain ollut pakko ottaa vastaan.

Uusi terapia & uusi lääke

Aloitin uuden terapian kokonaan uuden terapeutin kanssa. Uusi terapeutti on paljon parempi kuin edellinen, jonka luona käyminen on jälkeenpäin osoittautunut virheeksi. Aloitin myös uuden lääkityksen! Duloksetiini on ollut erinomainen lääke minulle. Ihmettelen, miksei sitä ole määrätty minulle aiemmin. Olen myös saanut rauhoittavat, jotka ovat tuoneet henkistä turvaa.

Ultra Bra

Ruisrock on jokavuotinen perinteeni, ja olihan siellä hienoa taas, ai että. Mutta tällä kertaa koin jotain poikkeuksellista! Tietysti odotin Ultra Bran keikalta paljon. Mutta tiedättekö sen tunteen, kun seisotte rantaviivalla, bändi soittaa Rantalavalla, aurinko paistaa, koko yleisö laulaa, ja ohi menee laiva, joka heittää rannalle aallon, ja aalto katselee kenkänne? Ette tiedä, ellette olleet siellä. Se oli uniikki kokemus.

Ystävä

Kun vointini huononi, lopetin yhteydenpidon ystäviini ja menetin heistä monia. En puolustele itseäni, olin paska mutten pystynyt parempaan. Mutta yksi ystävä läheni minua entisestään. Hän ilmoitti suoraan, ettei anna minun hävitä, ja pakotti minut ulos kahville ja viinille. En ole vieläkään ymmärtänyt, miksi hän viihtyy seurassani niin, mutta ehkä sillä ei ole väliä.

Aloin taas kirjoittaa

Kirjoittaminen oli vähän aikaa jopa mahdotonta. Se teki minut suorastaan sairaaksi. Lopulta oli pakko alkaa kirjoittaa. Aloitin jopa uuden romaanin, jota on tällä hetkellä jo 77 sivua. Blogiakin olen yrittänyt taas aktivoida. Kyllä se tästä.

Monet hyvät kirjat

Luin vuonna 2017 paljon hyviä kirjoja. Rakastuin Margaret Atwoodin tuotantoon. Luin myös Hanya Yanagiharan Pienen elämän, William Gouldingin Kärpästen herran ja Sofi Oksasen esikoisromaanin. Myös Laura Gustafssonin teokset tekivät vaikutuksen.

Monet hyvä keikat

Näin vuonna 2017 monta hyvää keikkaa. Maija Vilkkumaa teki vaikutuksen niin kuin aina. Kävin katsomassa myös Saara Aaltoa Hartwall-areenalla, Pet Shop Boysia Turun linnan kupeessa ja Haloo Helsinkiä Logomossa - sekä monia muita.

Konmari

Konmari eli kodin järjestäminen karsimalla turhaa tavaraa kuuluu hörhöosastoon, mutta minulle siitä oli paljon hyötyä. Heitin pois paljon tarpeetonta, ja kotona onkin ollut viihtyisämpää. Olen myös muodostanut tavaraan uudenlaisen suhteen. En enää pelkää heittää pois tarpeettomia tavaroita. Toisekseen en himoitse tavaraa määrällisesti enää niin paljon; ostan mieluummin yhdet laadukkaat kengät kuin kolmet huonot.

Vaikka vuosi sisälsi paljon pelkoa ja kipua, oli myös paljon hyvää. Olen kiitollinen mm. seuraavista asioista:

Sain paljon positiivista palautetta asiakkailta. Olin kuulemma loistava asiakaspalvelija :) 

Kerroin hauskan jutun oppitunnilla ja sain koko luokan 15-vuotiaita nauramaan.

Puutuin koulussa kiusaamiseen ja ai että siitä tuli hyvä olo!

Join ystäväni kanssa pullon viiniä kotonani, ja puhuimme kaikenlaista. Samainen ystävä luki elämääni käsittelevän esseen ja piti siitä.

The Jezabels ja Ivy & Gold (uusia bändejä musamakuuni)

Uusi iPhone (materialismionnellisuus jes!)

Tajusin, ettei minulle tarvitse olla mielipidettä kaikesta. Ja etten ole huono ihminen, vaikka ajattelen joissain asioissa toisin.

Löysin hyvän psykiatrin

Kävelin uuden miesystäväni kanssa vapunaattona urheilustadionille. Istuimme penkeillä auringossa ja puhuimme, ja tuntui, että elämä on tässä.

Vietin hyvän joulun perheeni kanssa.

Suhteeni äitiin syveni entisestään.

Juhlimme miesystäväni kanssa 100-vuotiasta Suomea.