Tämä voi olla koko elämämme

Tein sen ja lähdin kuukaudeksi ulkomaille. Se on uskomatonta.

Tietysti kaikki ajattelevat nyt: muutkin pystyvät siihen, mikset sä muka pystyis? Mutta ei se ole niin yksinkertaista. Minä olen pienten piirien ihminen, kasvanut mustikkamättäiden ja kirjojen välillä enkä missään metropolissa.

On toinenkin asia, jota mietin. Selvisin tänne asti. Enkä tarkoita vaan matkaa lentokoneella Tukholman kautta Frankfurtiin ja junalla Göttingeniin, vaan tarkoitan elämää. Olen edelleen elossa, olen vihdoinkin elossa, tässä elämässä, ja minä teen asioita, joilla on merkitystä.

Voisihan olla toisinkin. Voisin olla sairaalassa lepositeissä tai asvaltilla veren ja luunkappaleitteni ympäröimänä. Voisin olla kotona lukkojen takana piilossa maailmalta, koska en uskalla. Mutta tämä on ihan eri tarina.

On ollut kaikenlaista. Keskiviikkona istuin kolmen japanilaisen ja yhden kiinalaisen kanssa kapakassa. Joimme olutta ja söimme myöhemmin falafeleja ja döneriä eli kebabia. Yhteinen kielemme ei ollut englanti vaan huono saksa. Puhuimme kulttuurieroista, ruuasta, opiskelusta ja Pokemonista. Vaikka nauroimme kulttuurieroille - minä halusin juoda ruuan kanssa maitoa, maitoahan juovat vain vasikat ja vauvat -, minusta tuntui, ettemme me ihmiset ole oikeastaan kovin erilaisia, vaikka välimatkaa välillämme olisi 10 000 kilometriä.

Olen saanut ystäviä Kiinasta, Japanista, Uzbekistanista, Kazakstanista, Chilestä ja Italiasta. Kun otimme valokuvia, minut haluttiin niihin mukaan. 

Eilen matkustimme keskiaikaiseen kaupunkiin Quidlinbergiin katselemaan taloja, joista vanhimmat ovat keskiajalta. Tulipalot, sodat ja muut katastrofit eivät ole hävittäneet niitä. Katastrofit eivät hävittäneet minuakaan. Olimme kaikki rakastuneita keskiajan tuntuun ympärilllämme. Samana päivänä kiipesimme Falkensteinin linnalle, joka on Suomen linnoihin verrattuna valtava. Kiipesin ylös torniin, josta näkyi kymmenien kilometrien päähän. Talot olivat ihan pikkuisia, metsää ja peltoja oli silmänkantamattomiin.

Suljin silmäni.

Perillä on tuolla edessämme jossain

Mennään, mutta

ajetaan hiljempaa

Toivon, ettei matka loppuis ollenkaan

Tämä voi olla koko elämämme

ihanin päivä

Ajetaan hiljempaa

Toivon että matka jatkuu,

jatkuu vaan

- Aoda