lauantai 2. heinäkuuta 2016

Jolene

En kestä rakastamisen problematiikkaa. Minä rakastan häntä, hän rakastaa toista, se toinen rakastaa kolmatta. Ja ehkä joku jossain rakastaa myös minua mutta minä en häntä. Se on raadollista, osa elämän epäreiluutta, jota vastaan sitä kapinoi ja taistelee mutta jota ei koskaan saa muutetuksi.

Miltä hänestäkin tuntuu katsoa kahvipöydän yli sitä naista, jota hän ei koskaan saa mutta jota hän öisin ennen nukahtamista ajattelee. Minäkin katselen sitä naista, minä katson kateellisena, jopa vihaten, vaikkei hän tee mitään väärää. Hän on vain niin täydellinen. Kaunis, taitava ja älykäs, taiteellinen, miellyttävä ihminen. Minä olen hänen rinnallaan aika tavallinen, jopa alle keskiverto, jotenkin paljon synkempi ja vähemmän. Hän on niin valovoimainen. En ihmettele, että häneen rakastutaan. Ja ajattelen, että itse asiassa kuka vain rakastuu häneen, myös ne, joita hän rakastaa. Minulle hän on Jolene.

Kuollakseni pelkään, että Jolene kääntyy ja rakastuu mieheen, jota minä rakastan. Olisin katkera. Jolene saa kenet haluaa mutta veisi minulta ainoani - vaikka mies ei koskaan tule rakastamaan minua.  En silti toivo hänelle rakkautta keneltäkään toiselta. Hän kääntyilee unissaan ja hänen rintaansa kouristaa, kun Jolene juhlissa suutelee hänen ystäväänsä. Se on raju, hajottava tunne, jolle ei ole sanoja.

Minä olen se heikko nainen, joka katselee avuttomana ja osattomana vierestä. Olisinpa kuin hän, kuin Jolene. Kunpa voisin ottaa hänen paikkansa, katkaista onnettomien rakkauksien ketjun tähän.

Miten me voisimmekaan asetella ihmiset palasina yhdeksi siistiksi kokonaisuudeksi niin kuin palapelin, niin että se olisi sopusoinnussa ja kokonainen vain niine palasine. Aina on vääränmuotoisia palasia eivätkä ne sovi yhteen. Me ihmiset yhdessä olemme yksi sotku. Ja palasten väkisin väänteleminen vain sattuu.

Jolene, Jolene, Jolene, Jolene

I'm begging of you please don't take my man
Jolene, Jolene, Jolene, Jolene
Please don't take him just because you can
Your beauty is beyond compare

With flaming locks of auburn hair
With ivory skin and eyes of emerald green
Your smile is like a breath of spring

Your voice is soft like summer rain
And I cannot compete with you, Jolene
He talks about you in his sleep

There's nothing I can do to keep
From crying when he calls your name, Jolene
And I can easily understand

How you could easily take my man
But you don't know what he means to me, Jolene


- Aoda

2 kommenttia:

  1. Mä tulin sanattomaksi tästä postauksesta. Siis ihan mielettömän taitavasti kirjotettu! Kyllä sua joku rakastaa, niin kuin meitä kaikkia varmaankin. Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, kiitos. <3 Niin, varmaan rakastaa! Toivottavasti minäkin rakastan häntä. :)

      Poista