Tutustuin viime syksynä erääseen tyttöön. Emme ole ystäviä, mutta hyvissä väleissä olevia tuttavia. Olen ensi hetkestä asti katsonut häntä ihaillen. Hän on kaunis, tyylikäs, omaperäinen, taiteellinen, ahkera, määrätietoinen ja älykäs. Hänellä on hyvä opiskelupaikka, vakava parisuhde ja harrastuksia. Hän tekee kuvataidetta, soittaa klassista kitaraa, tanssii. Hänen kanssaan on mielenkiintoista keskustella, sillä hän on avoin muille mielpiteille ja osaa perustella omansa. Hänellä on näkemyksiä., hän oli selvästi perillä maailman tapahtumista. Hän suhtautui minuun alusta saakka ystävällisesti.
Suuni loksahti auki, kun kuulin hänen sairastavan anoreksiaa.
Ajattelin: mutta moni tyttöhän maksaisi siitä, että saisi olla kuten sinä! Onneksi en sanonut sitä.
Mutta entä jos hän ei halua olla sellainen?
Ei kaunis, ahkera, vahva, määrätietoinen, ihana. Ei aina kiltti kaikille. Ei laittautua minne ikinä meneekin. Ei kenenkään silmissä tavoittelemisen arvoinen. Jos vain riittäisi omana itsenään.
Mutta ehkä hänen täytyy olla sellainen, jotta hän kelpaa muille ja sietää itseään. Vähempi ei riitä. Missään. Ei koulussa, harrastuksissa, ulkonäössä, ihmissuhteissa. Kasvot on meikattava ja kruunattava hymyllä, vaikka sattuu ja vaikka ripsiväri valuukin poskille, kun pääsee piiloon. Väsyä ei saa. On kaksi vaihtoehtoa: täydellinen huonous tai täydellisyys.
Siihen väsyy. Että pitää jaksaa kaikki sellainen. Ja vielä syömättä. Minunkaltaiseni ihmiset vielä lisäävät sitä taakkaa - "sä olet niin täydellinen!"
Ja entä kun ei tavoitakaan täydellisyyttä?
Silloin kaikki hajoaa.
Rikkoisit itsesi mieluummin kun
rikkoisit toisen, mä niin otaksun
Ottaisit niskoilles syytöksetkin,
ottaisit turhat nöyryytyksetkin
Kaisa ei ymmärrä,
Kaisa ei nää
Kaikki on kunnossa, kaikk' selviää
Synkille reiteille tie yllyttää
Silta on jäässä ja jää kimmeltää
Tulee yö ja vie kaiken pois
Tulee yö ja vie kaiken pois
- Samuli Putro
Paljon kauniita ajatuksia,
- Aoda
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti