Minun ei kannattaisi toivoa.
Minä olen nähnyt, mitä siitä seuraa, haaveista, toiveista, uskosta siihen, että minuakin varten on jotain hyvää. Siitä seuraa pettymyksiä. Siitä seuraa epäuskoa; ja siitä seuraa häpeää. Kuinka minä saatoin kuvitella? Minä kuvittelin silti. Vaikka olen nähnyt, ja silti minä kuvittelin. Mitä minusta tulee, mitä minusta tehdään, mikä minusta tehdään. Mikä minä olen.
Minun ei pitäisi toivoa.
Minun pitäisi ymmärtää oma paikkani, minun pitäisi ymmärtää, mikä on minun paikkani maailmassa, missä minun on oltava, miten minun on oltava muiden alapuolella, heidän alistettavanaan, heitä varten, heidän huviaan, heidän tarpeitaan varten. Aina toisia. Minulle ei ole täällä mitään.
Minä en saisi toivoa.
Sillä minä en mene siihen muottiin, joka länsimaiselle naiselle on asetettu. Minä en mahdu, minä olen väärän muotoinen, liian suuri jokaiseen suuntaan, tavaton, taipumaton, minua on mahdoton nujertaa, mahdoton hioa, mahdoton saada siihen muottiin mahtumaankaan, alkujaankaan.
Mahdoton taivuttaa, mahdoton tainnuttaa, kyvytön taipumaan ja taittumaan.
Ei kannattaisi, ei pitäisi, ei saisi.
Mutta minä toivon.
Antakaa minulle lisää aamuja.
I've been tearing around in my fucking nightgown
24/7, Sylvia Plath
Writing in blood on your walls
'cause the ink in my pen don't look good in my pad
They write that I'm happy, they know that I'm not
but at best you can see I'm not sad
But hope is a dangerous thing
for a woman like me to have
Hope is a dangerous thing
for a woman like me to have
But I have it
Yeah, I have it
Yeah I have it
I have
Lana Del Ray: Hope Is a Dangerous Thing for a Woman Like Me to Have, But I Have It
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti