Älä oo väsyny

sä et saa olla

Nälkä

En halunnut syödä aamupalaa, mutta mies oli siinä. 

En halunnut syödä aamupalaa. Siinä ajattelin, että onko syömishäiriö niin yksinkertainen asia. Ensin taistelet ruokaa vastaan, haluat syödä sitä muttet anna periksi. Sitten et enää edes halua syödä. Lopulta et pysty. En tiedä, kauanko kestää päästä sinne. En tiedä, millaista siellä on, vaikka olen laihduttanut yli kymmenen vuotta. Yleensä vain ne, jotka ovat päässeet sinne, tietävät kertoa, että se on kamalaa, mutta sen saa nähdä sitten.

Minulle bulimia on kaatumista kohtaan yksi. Haluan syödä, mutten salli sitä - kunnes sallin, ja siitä alkavat ongelmat. Minä en jumalauta oksenna enää. Kierre pitää katkaista alkuunsa. Eikä alku ole oksentaminen, alku on syöminen.

En voi syödä palaa leipää syömättä toista ja kolmatta. Pyhä kolminaisuus ovat Skyr, omenat, vihreä tee. Ne eivät aiheuta himoja. Olen syönyt niin paljon Skyriä, että se takertuu kurkkuuni, että lukijat voivat jo ajatella, että tämä on maksettu mainos. Jos haluat laihtua, syö Skyriä, koska se pitää nälkää ja menee helpommin alas kuin tavallinen maitorahka.

En voi syödä vähän syömättä sitten enemmän ja joskus jopa paljon. Siksi ainut ratkaisu on kaloreita nolla. Vihreää teetä, yrttiteetä ja vettä pullokaupalla. Mutta ei ruokaa, ei mitään kiinteää, missään nimessä.

Näkö on alkanut sumeta ja olen miettinyt, onko laseissani vikaa, mutta ei, ei, se olen vain minä, eikä minun tarvitse nähdä. Muisti katkeaa, sanat katoavat. Sekään ei haittaa, mutta ystävät - kyllä, minulla on ystäviä - ovat sanoneet: keskusteluissa olet poissaoleva. Mutta haluaisinko minä edes olla missään. Anteeksi, ystävät.

En halua seksiä mutta tarvitseeko sitä nyt halutakaan. Ruumiilliset nautinnot ovat yliarvostettuja.

Terapeutti kysyi, eikö syömättömyys sekoita elämääni, aiheuta lisää ongelmia. Ja vastauksena, empimättä minä sanoin: Ei, syöminen on ainoa asia, joka on kontrollissa. En hallitse elämässäni yhtään mitään muuta - mieti nyt tätä kaikkea! - mutta syömistä minä hallitsen. Minä olen lukenut sen kirjoista, mutta minä tiedän, nyt, että se on totta.

Aamuisin on parasta, kun keho on keveimmillään. Tunnen luuni. Aamuisin on nälkä, mutta olo niin euforinen, että juonkin vain kahvia.

Olen tällä vuosikymmenellä käynyt vaa'alla kaksi kertaa: vuonna 2011, kun jouduin vaihto-oppilasmatkan vuoksi terveystarkastukseen (olisin tietysti voinut kieltäytyä, mutten tajunnut), ja vuonna 2016, kun minulla tutkittiin uniapneaa (sitä ei ollut). Vuonna 2011 minä painoin 55 kiloa. Vuonna 2016 70. Mahdotonta hyväksyä. Kiitos mirtatsapiini, kiitos ketiapiini, nyt riittää.

Ehkä sitten uskallan, kun silmissäni jo hupenen. Mutta kun peilin edessä mittaan itseäni ja katson, en huomaa mitään, ei vieläkään vähemmän, ei yhtään vähemmän, koko ajan enemmän oikeastaan. Vatsa menee makkaroille, kun jalat nostaa syliin. Pytyllä istuessa reidet vain muhkeutuvat. Rinnat! Miten minulla voi olla näin isot rinnat?

Laihdutatko sinä miellyttääksesi sitä miestä, terapeutti kysyy. Se saa minut nauramaan. Mies muistuttelee: muista syödä, ihan kuin olisit pienentynyt taas! Joskus jopa mietin, lakkaako hän pitämästä minusta, jos hupenen. Minä laihdutan ollakseni maailmalle hyvä. Niin että kun he katsovat minua, he näkevät minut onnistuneena. Minä laihdutan vanhempieni vuoksi. Haluan olla hyvä tytär. He ansaitsevat sen. He rakastavat minua, vaikken minä ansaitse sitä. Vastalahjaksi on oltava hyvä.

En halunnut syödä aamupalaa, mutta oli pakko, olin valvovan silmän alla, taas, ihan niin kuin teininä. Huomenna en syö. Epäonnistun joka kerta, kun syön tänään enemmän kuin eilen. Vähemmän on paremmin.

Siskoni ja minä

Siskoni ja minä, me olimme kerran kovassa mahataudissa monta päivää. Joimme vettä, emme pystyneet syömään ja iloitsimme siitä. Me punnitsimme itsemme taudin jälkeen, me olimme menettäneet melkein neljä kiloa ja me riemuitsimme.

Siskoni ja minä, me olimme tarkkoja levitteestä, jos se ei olisi kevyttä kuin keiju, me emme sitä leivälle levittäisi. Me luovuimme oltermannista ja lauantaimakkarastakin.

Siskoni ja minä, me opettelimme peilin edessä vetämään vatsaa sisään, jotta luokkakuvassa saisimme navan kiinni selkään. 

Siskoni ja minä, me vaihdoimme pikaruokalassa pizzan salaattiin; me tiesimme jo hyvin nuorina, että se olisi hyvä. Meille ei enää kelvannut keltainen Jaffa eikä Fanta, Coca Cola Zeron kelpuutimme.

Siskoni ja minä, me aloimme viimein ymmärtää luistelun hauskanpidon sijasta kalorinkulutuksena, samoin hiihdon ja pulkkamäenkin, ajattelimme ylös mäkeen noustessamme painetta reisilihaksissa.

Siskoni ja minä, me opettelimme lautasmallin: puolet annoksesta olisi oltava salaattia. Mutta kun annoksesta puolet puolitetaan puoleksi onkin salaatti yksi neljäsosa lautasta.

Siskoni ja minä. Me olimme silloin lapsia.

Mutta siskoni oli aina minua parempi.

Hän peri luonnostaan atleettisen vartalon, pituuttakin enemmän; minä jäin lyhyeksi, rintavammaksi toki kuin siskoni, mutta minulla oli rehevä lantio, pyöreä peppu, pehmeä vatsa. Ja minun siskoni oli urheilussa parempi: hän juoksi kyllä maratonia, minä juoksin kilometrin. Hän näytti hyvältä tiukoissa farkuissa, jotka olivat kolme kokoa pienemmät kuin minun. Hän näytti hyvältä missä vain.

Hän oppi kieltäymyksen: tanssitunnin jälkeen minä söin lautasellisen ruokaa, ja hän söi porkkanan.

Ja hän rakasti liikuntaa: kun minä kääriydyin huopaan kirja seuranani, hän hölkkäsi syksyn tihkusateessa.

Siskoni, sinä sait rasvattoman kehon, joka suunnasta täydellisen. 

Siskoni - minä ajattelin -, minä sain ehkä kirjaviisauden, mutta mitä sillä tässä maailmassa tekee, tässä maailmassa joka elää näköaistista.

Siskoni. Minä luulin, että sinä olisit onnellinen.

Help, I have done it again

I have been hurt many times before

Hurt myself again today

and the worst part is there's no one else to blame

Be my friend

Hold me, wrap me up

Unfold me

I am small and needy

Warm me up

and breathe me

Sia: Breathe me

Vuosi 2018 - omien arvojen ja rajojen vuosi

Tässä toiveita, haaveita ja tavoitteita vuodelle 2018 :) 

Omat rajat

Haluaisin, että tämä olisi vuosi, jona oppisin pitämään omat rajani tiukemmin, enkä antaisi enää niin vain kenen tahansa kusipään tulla niiden sisään solvaamaan minua. Haluan käyttää vuoden aikana ainakin seuraavia fraaseja: "En tahdo", "ei kiinnosta", "tuo ei ole totta", "ei."

Kirjoittaminen

Viime vuonna tapahtui selkeä taantuminen kirjoittamisen kanssa. Olin saanut romaanin valmiiksi syksyllä 2016, ja sen jälkeen tuntui, etten voisi kirjoittaa mitään muuta, mutta editoiminenkin tökki vastaan. Tänä vuonna olisi tärkeää pitää kirjoittamistahti yllä, kirjoittaa vaikka pelkkää roskaa, kunhan kirjoitan.

Voisi myös kokeilla uusia tekstilajeja.

Osallistuin NaNoWriMoon ja se oikeastaan sai kirjoitusblokkini auki. Ehkä voisin voittaa ensi vuonna! Vaikka haaste 50 000 sanan kirjoittamisesta 30 päivässä on stressaava, on se myös antoisa.

Opettaja

Jos kaikki menee hyvin, olen pätevä äidinkielen ja kirjallisuuden sekä saksan kielen opettaja toukokuussa 2018. Se on suuri unelmani.

Matka

Janoan matkalle. Koska olen luonteeltani erakko, haluan matkustaa yksin, jotta minua eivät rajoita ollenkaan toisten ihmisten tarpeet ja vaatimukset. Haluaisin myös antaa itselleni mahdollisuuden muuttaa suuntaa kesken matkan, jos siltä alkaisi tuntua.

Kesäloma

En pysty sentään pitämään välivuotta, mutta aion pitää kesäloman. Se on ensimmäinen kerta vuoden 2010 jälkeen.

Tanssin ilo

Ahdistuksen takia menetin liikunnan ilon. En ole käynyt tanssimassa sitten huhtikuun, vaikka viikon kohokohtiin kuului ennen sunnuntain zumba. Haluaisin tänä vuonna käydä ainakin muutaman kerran tanssimassa.

Avantouinti

Olen aina halunnut mennä, enkä koskaan ole saanut aikaiseksi! Jospa tänä vuonna.

Perhetavoitteet

Olen liian huono tytär näin hyville vanhemmille. Haluaisin olla parempi.

Kuolemanpelon voittaminen

Kuolemanpelko on hyvin syvällä kaikissa peloissani. En voi voittaa sitä yhdessä vuodessa, mutta toivon, että voin tehdä asioita ajattelematta koko ajan kuoleman mahdollisuutta. Ja toivon, että pystyn nauttimaan elämästä pelkäämättä, että kuolen pian.

Omien arvojen puolustaminen

Ja jotta voi puolustaa omia arvoja, on tarkasteltava niitä.

Ruoka

Kahtalaisia tavoitteita. Toisaalta haluaisin laihtua ja syödä terveellisesti. Toisaalta haluaisin voida syödä kaikenlaisia ruokia ilman huonoa omaatuntoa.

<3

<3,

Aoda