keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Kaiken kerrallaan ilmaan puhaltaa

Rakkautta on se, että antaa toiselle aseet käteen - tässä, ole hyvä, näillä voit satuttaa minua mitä kipeimmin - ja luottaa siihen, ettei toinen käytä niitä.

Joskus se toinen käyttää.

Järki lähtee, simät sumenee, jalat irtoaa maasta. Tämä on rakkaus. Kun olet poissa, minä jatkan.

Minä olen ikuisesti kiitollinen siitä, mitä kerran sain kokea. Kaiken sen, nousun, taivaan, räjähdyksen ja laskun. Kaikkien niiden pahimpienkin päivien jälkeen: kiitollinen. Yritän olla. Niitä päiviä on aina silloin tällöin.

Ja aina on niitäkin päiviä, joina pysähdyn. En enää itkemään, mutta pysähdyn. Se on pieni häivähdys ikävää, surua ja epätoivoa.

Sängyn laidalla. Vasten makuuhuoneen ikkunaa. Elokuvissa. Keittiössä. Kaupassa. Uimahallissa. Kylvyssä. Saunassa. Lenkillä. Metsässä. Koulussa. Ravintolassa. Baarissa, tanssilattialla, kesken erään huolettoman askeleen - voisinpa minä vielä kaatua syliisi.

Niin kuin niinä eräinä aamuina, joina olin edessäsi alastomampana kuin koskaan syntymäni jälkeen, ja sinä otit minut syliin, ja olin niin rikki, eikä se haitannut, ja sinä näit sinne syvälle, olit ensimmäinen ja ainut, ehkä olit viimeinen, sinä et tiennyt, sinä et tiedä, mitä se merkitsi, koska sinulle se oli eri asia, sinulle se oli tavanomaista.

Mieti, esim.: jos joku sanoo sinulle koko ajan, että olet ruma, tyhmä ja lihava rillipää lehmä, miltä tuntuu, kun joku sanoo niin kuin sinä sanoit minulle Turun kauppatorilla kello kolme aamuyöllä: olet niin kaunis, ja silmälasit vielä korostavat kauneuttasi, pidä niitä. Ja esim.: olet niin hillittävän ällöttävän vastenmielinen paskakasa, että jos joku raiskaa sinut, saat olla onnellinen, koska ainakin joku on suostunut koskemaan sinuun? - ja sinä sanotkin, että sinä olet niin kaunis, ja ystävällinen, ja minä haluan olla sylissäsi? Tai jos saat esim. tekstiviestejä tuntemattomista numeroista ja niissä sanotaan esim. kuole paska, mutta sinä lähetätkin yhden ainokaisen sydämen hetkeä ennen nukkumaanmenoaikaa?




Minä tiedän nyt, mikä meni vikaan kaikessa siinä. Mikä minussa oli vikana. Minussa oli vikana se, etten luottanut sinuun tarpeeksi. Päästin sinut lähelle mutta pelkäsin koko ajan, että sinä lähdet pois. Ja niin sinä lähdit pois. Mutta enkä minä ollutkin rohkea? Eikö vain? 

Antaisin kaiken. Ihan kaiken. Ihan kaiken. Ihan kaiken.

Ja entä jos kaikki olisikin ihan toisin?

Jos olisin osannut olla parempi, jos sinä olisit odottanut kauemmin? Jos en olisi pelännyt niin paljon, jos sinä olisit ymmärtänyt enemmän? Jos asuisimmekin yhdessä? Jos meillä olisi kissa, tai koira, tai lapsi? Sinä halusit lapsen, niin minäkin haluaisin. Sinä halusit ulkomaanmatkoja, minäkin haluan. Jos me tekisimmekin niitä yhdessä. Jos me tekisimme asuntolainahakemusta, et sinä ja joku muu. Kaikki olisi niin kamalan, kamalan paljon helpompaa. En olisi nyt tässä ja miettisi, että mitähän jälkeesi. En jälkeesi ole enää sama, en tule koskaan olemaan.

En usko, että sellaista rakkautta tulee enää ikinä. Antaisin niin paljon, niin paljon, niin paljon, jos voisin elää sen uudestaan, vaikka tietäisin miten se päättyy, edes ja vain siksi, että voisin antaa itseni ihan kokonaan. Kaikki olisi niin paljon helpompaa, jos se olisit sinä. Rakkaus on monimutkaista, mutta joissain kysymyksissä hyvin yksinkertaista. Täysillä ja kokonaan tai ei ollenkaan.

Niin paljon jäi sanomatta.

Tietäisitpä silti, mitä se merkitsi. Ei se ollut vain rakkauttani sinuun, vaikka sitäkin se oli. Se oli uskallusta a) rakastaa b) luottaa. Tietäisitpä mitä se merkitsi, ja tietäisitpä, niin, tietäisitpä sinä, mitä merkitsi se, kun pudotit minut. Minulla ei ole sanoja sitä kipua kuvaamaan. Ymmärrät varmaan.

Silti lähtisin milloin vain uudestaan.



Sulle valheen valhetta
en ehtinyt mä kertomaan
laskematta kannet auki
paljastin aivan kaiken

Peittää voinut en;
onni sellainen
kerran on vain mahdollinen

Maailma on meille, mennään -
eikä menty milloinkaan
Minä tiesin aina tiesinhän
vaan ihanaa on kuunnella
niin harhaisia
hourematkoja
keksittyjä kaupunkeja

Joka rakkaudesta ei nouse ilmaan milloinkaan
se ei kappaleiksi liian korkeella mennä saa
Nosta katse taivaaseen:
sieltä leijun hiljalleen
Heliumpallo
joka sai räjähtää

Toivoin että saisin sen minkä hän
tai jotain sinnepäin
Hetket voikukan terälehdet syksyisin tiedäthän
Kaiken kerrallaan
ilmaan puhaltaa;
ei yksittäistä huomaakaan

Joka rakkaudesta ei nouse ilmaan milloinkaan
se ei kappaleiksi liian korkeella mennä saa
Nosta katse taivaaseen:
sieltä leijun hiljalleen
Heliumpallo, heliumpallo
Heliumpallo, joka sai räjähtää

2 kommenttia:

  1. Mä pystyin niin hyvin samaistumaan tähän. Tiedän täysin nuo tunteet. Helpottaa tietää että ei oo ainut tällaisten ajatusten kanssa vaikka samalla tuntuu pahalta että muita on samassa tilanteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kurjaltahan se tuntuu. Mutta ehkä se antaa toivoakin, että jos muutkin kokee näin, niin ehkä sitten niin moni tuntee olevansa ikuisesti ilman toista puolikastaan. Ja ehkä ne puolikkaat jonain päivänä muodostavat yhdessä kokonaisuuden.

      Poista