Ei mikään mee enää niin

Niin siinä sitten kävi. Tietysti siinä kävi niin.

Hän valitsi Jolenen minun sijaani, vaikkei Jolene valinnut häntä. Mikä paradoksi! Jolenellakin on toinen. Mies matelee Jolenen jaloissa, koska rakastaa tätä. Minä rakastan miestä ja matelen hänen jaloissaan, vaikka yritän pidellä kiinni ylpeydestäni. Hän haluaa olla uskollinen naiselle, jonka kanssa ei edes ole.

Nain miehen kanssa, koska meistä kummallakaan ei ole ketään muuta. Sekin on säälittävää. Samalla surullista, niin surullista. Miksemme me voisi vain rakastaa toisiamme sen sijaan, että venkoilisimme kumpikin suuntiimme? Mekin tarvitsemme rakkautta. Ja me tarvitsemme lohtua.

Ei se ole kummallekaan hyväksi, itsensä pettäminen. Mutta se on paras mihin me pystymme. Paras mihin minä pystyn. En keksi oikein muutakaan enkä jaksa yrittää, en enää.

Mikset sinä voi rakastaa minua? Mikset?

Minä ansaitsen parempaa. Entä sitten?

Jotkut asiat pitää vain hyväksyä. Mutta on myös ymmärrettävä juosta junaan viimeiseen. Mitä minä teen. Mitä minä edes teen.

Toinen toistansa täällä jumaloi

Ketään täysin ei silti saada voi

Älä järjetön enää kapinoi

Mene vaan

Mene vaan mene vaan

Mene vaan

Mä voin kääntää pään

Sä et ehdi juosta enää junaan viimeiseen

Et ehdi enää, jos et jo mee

(PMMP: Joutsenet)

Kaunista syyskuuta kaikille!

- Aoda