Trigger warning.
Kaikki jäi vähän puolitiehen.
Olisivat vetäneet hiuksista pitkin käytäviä. Potkineet ja lyöneet, katkaisseet joka ainoan kylkiluun. Lyöneet päätä seinään, antaneet nenäni vuotaa käytäville. Laittaneet minut oksentamaan verta. Kuristaneet, kunnes kasvot vaihtavat väriä. Hakanneet ruoskalla ihon täyteen verisiä jälkiä. Läimineet kasvoja niin, että silmät muurautuvat umpeen. Viillelleet.
Mutta he jättivät sen kaiken kesken. Jäi vain hädin tuskin havaittavia jälkiä. Loput olivat sisällä, eikä kukaan näe niitä.
Se oli julmaa.
Olisin ehkä voinut palata näyttämään kaikille, mitä he tekivät, ja kaikki olisivat kauhistuneet, eikä kukaan olisi syytellyt minua.
Tai sitten vain kuollut silloin. Se olisi ollut ehkä armollisinta.
Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa
missä onnen kaukorantaan laine liplattaa
missä kukat kauneimmat luo aina loistettaan
Siellä huolet huomisen voi jäädä unholaan
Jospa kerran sinne satumaahan käydä vois
Sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois
Siivetönnä en voi lentää
Vanki olen vaan
Aatoksin mi' kauas entää
sinne käydä saa
Tuo on aina yhtä kamalaa ja niin kovin, kovin, kovin väärin :'(
VastaaPoistaKyllä, satumaahan kiitos. Ei sattumaahan, liian tuttu paikka.
VastaaPoistaSulla on aivan ihana blogi! tsemppiä<3
VastaaPoista