Minulla on huono omatunto siitä, että
- en opiskele ahkerasti
- syön liikaa
- liikun liian vähän
- en tee tarpeeksi asioita
- luen enkä elä
- käytän liikaa rahaa
- olen huono ystävä
- en jaksa pitää yhteyttä ihmisiin
- en jaksa käydä töissä opiskelun ohella
- jätän asiat viimetinkaan, jos edes hoidan niitä
- minulla ei ole pari- eikä seksisuhdetta
- nukun joskus päivisin
- olen tylsä
- saan joskus vanhemmiltani rahaa...
- ...ja silti tuntuu, etten pärjää
- en puhu tai puhun epäselkeästi
- puhun liikaa
- jätän menemättä paikkoihin, koska pelkään
- olen haihattelija
- olen kiltti tyttö ja yritän miellyttää kaikkia
- en pysty miellyttämään kaikkia
- valitan ihan liikaa
- analysoin ihan liikaa
- poden huonoa omaatuntoa turhista asioista
Suhteellisuudentajuni on joskus olematon. En kerta kaikkiaan osaa määritellä, mikä on tarpeeksi. En nyt tarkoita että tekisin oikeasti liikaa, en vain ikinä koe tekeväni tarpeeksi. En tiedä, mikä on riittävästi.
En kuitenkaan kehdannut lähteä rentoutusharjoituksesta, koska olisin pahoittanut ohjaajan mielen ja ehkä häirinnyt muita. Onneksi paniikkikohtaus on vielä suhteellisen siedettävä silloin, kun makaa lattialla ja voi vaan keskittyä hengitykseensä, hengittämään sisään ja ulos, rytmissä ja syvään.
Hyvää viikonloppua!
- Aoda
Voi ei, vaikutat aivan liikaa minulta! :c tunnistan itteni sun teksteistä.
VastaaPoistaOtan osaa. :D
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaVoin melkein samaistua jokaiseen noista sun huonoa omaatuntoa tuottaviin asioihin. Ehkä muutamasta niistä en tunne huonoa omaatuntoa, mutta mulla on varmaan tilalle muutama muu. Tykkään sun kirjotuksista ja oli mukava löytää joku muu, jolla on myös diagnosoitu vaativa persoonallisuushäiriö. Oli pakko poistaa toi kommentti, kun löysin sieltä kirjoitusvirheen... Onpa vaikea olla minä ja vaativa...
VastaaPoistaHah, tiedän tunteen!
PoistaMulle tuo vaativa persoonallisuus tuli yllätyksenä, en olisi ajatellut tällaista käyttäytymistä mitenkään epänormaalina. Jotenkin olen ajatellut, että kaikki ihmiset ovat tällaisia. Ja sekin mietityttää, että tämä perfektionismi on osa persoonaani, niin miten siitä terapian tai muiden keinojen avulla pääsee koskaan eroon?
Netissä pyörii paljon kaikkia kuvia ja tekstejä, joissa toitotetaan, että on ok tehdä virheitä ja olla epätäydellinen. Ajattelen niitä katsoessani aina, että joo toihan on totta, mutta en ikinä tunnista niitä virheitä omassa käytöksessäni enkä osaa ajatella, et ne on just niitä, jotka ovat ihan ok. Tällaista olen pohtinut näinä päivinä. Ehkä me näemme itsemme jotenkin niin erilaisina kuin muut?