(Ahdistavahko päivitys)
En sanonut ei, koska tiesin, mitä siitä seuraisi.
En sanonut ei, koska tiesin, mitä siitä seuraisi.
Syytöksiä ja syyllisyyttä. Puhumattomia päiviä. Alemmuudentunnetta, levottomuutta, ahdistusta, unettomia öitäkin. Kysymyksiä siitä, miksen ole riittävän hyvä. Hän olisi kertonut minulle vastaukset, vaikka tiesin ne itse.
Hän kantoi minut sohvalle ja minä annoin hänen kantaa. Tai ehkä menin itsekin sohvalle. En muista. Kylmä iho liimaantui mustaan nahkaan. Ehkä hän oli myös hellä. En muista sitäkään. Helpointa oli sulkea silmät ja ajatella, että olen jossain muualla. Kylpyammeessa tai niityllä kukkien keskellä, ja on hyvin lämmin, ja olen siellä turvassa.
Mutta jälkeenpäin tuli niin paha tunne. Painostava, henkeäsalpaava. Puristava ja kuristava. Itkuisia aamuja keittiössä. Vanhempieni luona eteisessä itkin takaisinlähdön kynnyksellä, koska en olisi tahtonut lähteä heidän luotaan. Kodin ulkopuolella kaikki tuntui turvattomalta.
Hän sai tehdä mitä tahtoi. Minä pelkäsin niin paljon.
Olin hölmö, mutta tunsin itseni avuttomaksi. Oli helpointa olla tahdoton. Hävettää.
Minä annoin sen kaiken tapahtua.
Tee mitä ikinä haluat mulle
ihan rauhassa
Kunhan et sitten koskaan luule
että haluan sua
- Aoda
Halauksia.
VastaaPoistaKiitos. Et tiedä miten tämä lämmitti.
PoistaVoimahalaus. <3
VastaaPoistaMuistan lukeneeni sun blogia jo aikaisemminkin vanhoilla tunnuksillani. Kuulostaa niin tutuilta tämän postauksen ajatukset. Itsekin olen miettinyt samoja juttuja, kun on kokemuksia hyväksikäytöstä. Muista, että tapahtunut ei ole sinun syysi ollenkaan, vaan tekijän syy! Älä syytä itseäsi. <3
Kiitos <3 Niin, jotenkin tosi helppoa on aina sanoa toisille, että syy ei oo sinussa vaan tekijässä. Mutta kun tämä sattuu omalle kohdalle, kaikki mutkistuu. Onneksi on sinunkaltaisiasi ihmisiä, jotka kertoo tän mulle kun oma usko katoaa :)
Poista