Nuoret pojat harvoin koskivat minuun fyysisesti, mutta sanoillaan he kävivät kiinni suoraan kehooni. Oli helppoa saada toinen tuntemaan olonsa häpäistyksi ja jotenkin likaiseksi, ei siihen oikeastaan vaadittu paljon, ei selvästikään; joiltain ihmisiltä sellainen käy tuosta vain. Minä kerron.
Olin kasvanut naiseksi. Olin saanut rinnat ja lantion ja siihen oli totuttelemista. Olin siis siinä iässä, kun minut voi jo seksualisoida - ja seksualisoidaan. Lupaa kysymättä.
Nuorille pojille ei tehnyt tiukkaa huutaa naisen sukuelimen nimeä - eikä edes sitä v-sanaa vaan sitä toista - suureen ääneen koulun käytävillä. Häpeilemättä. Se tuntui hiukan häpäisemiseltä. Minun kuulteni he puhuivat minun sukuelimestäni, niin, pohtivat miltä se näyttää ja miltä se haisee. He kommentoivat takamustani ja kutsuivat minua perseeksi. Niin, totta tosiaan, julkisesti vielä. He kysyivät, millaisista peniksistä pidän, toki alleviivaten heti sen jälkeen, ettei kukaan panisi minua. Toisaalta kerran muistan jonkun sanoneen, että suuhuni pitäisi tunkea munaa, jotta olisin hiljaa. He arvostelivat lupaa kysymättä koko kehoni, ottivat oikeuden siihen itselleen. Ottivat oikeuden tarkentaa, millainen se on, millä kaikilla tavoin vastenmielinen, miten se toimii.
Se oli minun omani, minun kehoni. Vaan ei ollut, se oli jonkun toisen muun, minulla ei ollut siihen enää valtaa. Minusta tuntui kuin minuun olisi kajottu fyysisesti. Tunsin itseni likaiseksi ja ällöttäväksi, vihasin jokaista senttimetriä itsessäni. Ja toki tiesin, ettei minua kukaan panisi. Tiesin sen sanomattakin, sillä en ollut hiukkaakaan haluttava. Siksi tuntui erityisen pahalta, että minulle puhuttiin seksistä ja seksuaalisuudestani - sehän ei minulle kuulunut. Enkä olisi halunnut puhua seksistä heidän kanssaan, en halunnut kertoa heille, mistä pidän enkä kuulla, mistä he pitävät, mitä he tekisivät naisille. Tiedän, että hekin olivat silloin neitsyitä. Olimme neljän-viidentoista. Mutta muistan, miten he kuvailivat, miten he käyttäisivät naisen kaikkia reikiä joka suunnasta. Kohtelisivat naista kuin roskaa. Niin, sen minä muistan, ja he puhuivat niistä asioista julkisesti, julkeasti.
Olin kasvanut naiseksi. Olin saanut rinnat ja lantion ja siihen oli totuttelemista. Olin siis siinä iässä, kun minut voi jo seksualisoida - ja seksualisoidaan. Lupaa kysymättä.
Nuorille pojille ei tehnyt tiukkaa huutaa naisen sukuelimen nimeä - eikä edes sitä v-sanaa vaan sitä toista - suureen ääneen koulun käytävillä. Häpeilemättä. Se tuntui hiukan häpäisemiseltä. Minun kuulteni he puhuivat minun sukuelimestäni, niin, pohtivat miltä se näyttää ja miltä se haisee. He kommentoivat takamustani ja kutsuivat minua perseeksi. Niin, totta tosiaan, julkisesti vielä. He kysyivät, millaisista peniksistä pidän, toki alleviivaten heti sen jälkeen, ettei kukaan panisi minua. Toisaalta kerran muistan jonkun sanoneen, että suuhuni pitäisi tunkea munaa, jotta olisin hiljaa. He arvostelivat lupaa kysymättä koko kehoni, ottivat oikeuden siihen itselleen. Ottivat oikeuden tarkentaa, millainen se on, millä kaikilla tavoin vastenmielinen, miten se toimii.
Se oli minun omani, minun kehoni. Vaan ei ollut, se oli jonkun toisen muun, minulla ei ollut siihen enää valtaa. Minusta tuntui kuin minuun olisi kajottu fyysisesti. Tunsin itseni likaiseksi ja ällöttäväksi, vihasin jokaista senttimetriä itsessäni. Ja toki tiesin, ettei minua kukaan panisi. Tiesin sen sanomattakin, sillä en ollut hiukkaakaan haluttava. Siksi tuntui erityisen pahalta, että minulle puhuttiin seksistä ja seksuaalisuudestani - sehän ei minulle kuulunut. Enkä olisi halunnut puhua seksistä heidän kanssaan, en halunnut kertoa heille, mistä pidän enkä kuulla, mistä he pitävät, mitä he tekisivät naisille. Tiedän, että hekin olivat silloin neitsyitä. Olimme neljän-viidentoista. Mutta muistan, miten he kuvailivat, miten he käyttäisivät naisen kaikkia reikiä joka suunnasta. Kohtelisivat naista kuin roskaa. Niin, sen minä muistan, ja he puhuivat niistä asioista julkisesti, julkeasti.
Kehoni ei siis ollut minun, eikä minulla ollut siihen oikeutta, minulla ei ollut oikeutta päättää, kuka käy katsein ja sanoin minut läpi. Se oli tavallaan kuin raiskaus, ainoastaan henkinen. Oi kuinka tahdoin peseytyä. Ja minä peseydyin ja peseydyin. Mutta likaisuus jäi. Ällötys jäi, kuvotus. Oksetus.
Tavallaan jakauduin kahdeksi. Keho ja mieli. Mieli pakeni kehoa minkä pysyi. Lensi pois.
Eikä siitä voi puhua. Miten siitä voisi puhua, kun meni vuosia, ennen kuin siitä voi edes kirjoittaa? Voiko sellaisia sanoja toistaa? Uskoisiko kukaan?
Kerran yritin. Se oli virhe. Syy olikin minussa.
Siis miten se vaikuttaa nuoren naisen seksuaalisuuteen? Olin vasta ylittänyt lapsuuden ja nuoruuden rajan. Etsin itseäni, etsin paikkaani, seksuaalisuuteni vasta kehittyi. Kun inhoaa kehoaan, sitä alkaa tavalla tai toisella tuhota. Ei sille haluakaan olla armollinen, jos se ei ole oikeanlainen eikä sopiva, ei millään lailla haluttava.Voiko olla edes sanoja sille, millaista on elää kehossa, jota vihaa yli kaiken? Keho ei ole edes vankila, se on pahempaa. Se on ikkunaton kidutuskammio. Minä olin jo aikaa sitten lakannut kokemasta, että minun kehoni ylipäätään kuuluisi minulle. Pikemminkin olin joku ihminen sen sisällä, ja sitä sitten riepoteltiin ympäriinsä. Oli vaikeaa ajatella, että käytöksessä olisi ollut jotain väärää, sillä tiesin heidän olevan oikeassa. Olin vastenmielinen ja iljettävä.
Jossain määrin lakkasin myös pitämästä itseäni naisena tai tyttönä. Jos minulla ei ollut oikeutta seksuaalisuuteen eikä mitään varsinaista tarkoitusta, miksi ajattelisin edustavani jotain sukupuolta? En täyttänyt mielestäni naisen kriteerejä. Joitakin vuosia sitten käydessäni gynekologilla hämmennyin, kun hän tunnusteli kohtuni ja munasarjani ja sanoi, että ne ovat terveet. Hätkähdin - että minulla on sellaisetkin, tosiaan, siellä ne ovat. Ja vielä tänäkin kesänä hämmästyin, kun englantia puhuva pariskunta tuli kioskille jäätelölle, ja puhuessaan minusta kolmannessa persoonassa he käyttivät pronominia she ja her. He eivät epäilleet minun olevan nainen. Tuntuu melkein naurettavalta, miten onnelliseksi se minut teki.
Täysi-ikäisyyden kynnyksellä ajattelin jotenkin niin, että minun pitäisi olla valmis seksiin kenen tahansa kanssa, joka minun kanssani vain suostuisi makaamaan. Tämä siksi, että minun pitäisi olla kiitollinen, että joku nyt ylipäätään ajattelee minua mahdollisena seksikumppanina - en siis ehkä ole ihan niin ällöttävä. Baareissa sain minihameessani kohteliaisuuksia kännisiltä äijiltä ja ryvin niissä, sillä kerrankin joku mies piti minua kauniina. Luojan kiitos lopulta koin ekan kertani turvallisen ja luotettavan miehen kanssa. Hänen seurassaan aloin ymmärtää, että olen ihan tavallinen, kaunis nainen. Miten sitä naisen kuva itsestään onkaan voinut vääristyä!
Tavallaan nuorten poikien sanat pyrkivät myös osoittamaan naisen paikan, joka on miesten viihdyttäjänä. He ruokkivat vahvasti näkemystä, jonka mukaan mies päättää naisesta ja naisen kehosta. Eivät sen ikäiset tietenkään tienneet, ettei se ihan niin mene, mutta sillä ei ole väliä - nuoret kun imevät muiden näkemyksiä itseensä kuin pesusienet. He olivat minun merkittävin kokemukseni nuorista miehistä. Siten opin, että miehet ajattelevat vain seksiä ja naisen kehoa, eikä heidän silmissään naisen kehon sisällä asu ihmistä. Siten opin, että kelvatakseni kenellekään minun on mentävä juuri tiettyyn muottiin, johon en kuitenkaan koskaan mene.
Kesti kauan päästä tästä näkemyksestä.
Entä miksi niin tapahtuu?
Koska niin voi tapahtua. Koska niin tapahtuu. Koska sitä kuuluu sietää. Koska tuo ikä. Koska pojat ovat poikia.
Tavallaan jakauduin kahdeksi. Keho ja mieli. Mieli pakeni kehoa minkä pysyi. Lensi pois.
Eikä siitä voi puhua. Miten siitä voisi puhua, kun meni vuosia, ennen kuin siitä voi edes kirjoittaa? Voiko sellaisia sanoja toistaa? Uskoisiko kukaan?
Kerran yritin. Se oli virhe. Syy olikin minussa.
Siis miten se vaikuttaa nuoren naisen seksuaalisuuteen? Olin vasta ylittänyt lapsuuden ja nuoruuden rajan. Etsin itseäni, etsin paikkaani, seksuaalisuuteni vasta kehittyi. Kun inhoaa kehoaan, sitä alkaa tavalla tai toisella tuhota. Ei sille haluakaan olla armollinen, jos se ei ole oikeanlainen eikä sopiva, ei millään lailla haluttava.Voiko olla edes sanoja sille, millaista on elää kehossa, jota vihaa yli kaiken? Keho ei ole edes vankila, se on pahempaa. Se on ikkunaton kidutuskammio. Minä olin jo aikaa sitten lakannut kokemasta, että minun kehoni ylipäätään kuuluisi minulle. Pikemminkin olin joku ihminen sen sisällä, ja sitä sitten riepoteltiin ympäriinsä. Oli vaikeaa ajatella, että käytöksessä olisi ollut jotain väärää, sillä tiesin heidän olevan oikeassa. Olin vastenmielinen ja iljettävä.
Jossain määrin lakkasin myös pitämästä itseäni naisena tai tyttönä. Jos minulla ei ollut oikeutta seksuaalisuuteen eikä mitään varsinaista tarkoitusta, miksi ajattelisin edustavani jotain sukupuolta? En täyttänyt mielestäni naisen kriteerejä. Joitakin vuosia sitten käydessäni gynekologilla hämmennyin, kun hän tunnusteli kohtuni ja munasarjani ja sanoi, että ne ovat terveet. Hätkähdin - että minulla on sellaisetkin, tosiaan, siellä ne ovat. Ja vielä tänäkin kesänä hämmästyin, kun englantia puhuva pariskunta tuli kioskille jäätelölle, ja puhuessaan minusta kolmannessa persoonassa he käyttivät pronominia she ja her. He eivät epäilleet minun olevan nainen. Tuntuu melkein naurettavalta, miten onnelliseksi se minut teki.
Täysi-ikäisyyden kynnyksellä ajattelin jotenkin niin, että minun pitäisi olla valmis seksiin kenen tahansa kanssa, joka minun kanssani vain suostuisi makaamaan. Tämä siksi, että minun pitäisi olla kiitollinen, että joku nyt ylipäätään ajattelee minua mahdollisena seksikumppanina - en siis ehkä ole ihan niin ällöttävä. Baareissa sain minihameessani kohteliaisuuksia kännisiltä äijiltä ja ryvin niissä, sillä kerrankin joku mies piti minua kauniina. Luojan kiitos lopulta koin ekan kertani turvallisen ja luotettavan miehen kanssa. Hänen seurassaan aloin ymmärtää, että olen ihan tavallinen, kaunis nainen. Miten sitä naisen kuva itsestään onkaan voinut vääristyä!
Tavallaan nuorten poikien sanat pyrkivät myös osoittamaan naisen paikan, joka on miesten viihdyttäjänä. He ruokkivat vahvasti näkemystä, jonka mukaan mies päättää naisesta ja naisen kehosta. Eivät sen ikäiset tietenkään tienneet, ettei se ihan niin mene, mutta sillä ei ole väliä - nuoret kun imevät muiden näkemyksiä itseensä kuin pesusienet. He olivat minun merkittävin kokemukseni nuorista miehistä. Siten opin, että miehet ajattelevat vain seksiä ja naisen kehoa, eikä heidän silmissään naisen kehon sisällä asu ihmistä. Siten opin, että kelvatakseni kenellekään minun on mentävä juuri tiettyyn muottiin, johon en kuitenkaan koskaan mene.
Kesti kauan päästä tästä näkemyksestä.
Koska niin voi tapahtua. Koska niin tapahtuu. Koska sitä kuuluu sietää. Koska tuo ikä. Koska pojat ovat poikia.
Usein, kun joku osoittaa minulle pahoja sanoja, toivon, tai jopa koen, että hän kävisi minuun käsiksi. Löisi, heittäisi päin seinää, kaataisi, potkisi, repisi tukkaa. Sanat tuntuvat väkivaltana, ne sattuvat oikeasti. Mutta jos joku olisi jättänyt minuun fyysisiä jälkiä, niitä olisi voinut esitellä todisteeksi. Sanoistakin jää jäljet, mutta niitä ei näy. Eivätkä ne parane. Niitä kantaa mukana, piilossa vaatteiden ja ihon alla.
Mutta kuitenkin.
Omistan kaikki ne teot, jotka minulle on tehty, kaikki sanat, jotka minulle on sanottu. Saan käyttää niitä miten tahdon. Voin kirjoittaa niistä.
Mocked by man to depths of shame
Little girl with life ahead.
For a memory of one kind word
She would stay among the beasts.
Time for one more daring dream
Before her escape,
Edenbeam we kill with her own loving heart.
Mocked by man to depths of shame
Little girl with life ahead.
For a memory of one kind word
She would stay among the beasts.
Time for one more daring dream
Before her escape,
Edenbeam we kill with her own loving heart.
Rikotaan hiljaisuus.
- Aoda
Todella kamalaa että oot saanut tollaista huutelua kokea. Mulle ei noin radikaalisti olla julkisesti huudeltu, mutta mun mieleeni on ikuisesti jäänyt se hetki kun ala-asteella pojat vertaili kovaan ääneen tyttöjen tissejä ja tulivat tulokseen että minulla on isoimmat (joo, eivät varmaan täyttäneet edes aa-kuppia, mutta tissit ne kuulemma oli) ja sen jälkeen tunsin kaikkien poikien katseen mussa. Mä esitin etten olisi kuullut mitään, mutta häpesin niin paljon ja sen jälkeen pidin ainakin koko lopun ala-asteesta pitkähihaisia, korkeakauluksisia ja mielellään vähän löysähköjä paitoja jottei kukaan vaan huomauttaisi mun olemattomista rinnoista. Mulla tosin tohon naiseuden häpeämiseen liittyy varmasti paljon muitakin mulle vasten tahtoani miespuolisilta henkilöiltä osoitettuja huomioita.
VastaaPoistaJotenkin juuri tossa murrosiän kynnyksellä ja murrosiässä ylipäänsä on niin herkässä tilanteessa ja se tuntuu todellakin niin pahalta kun toiset voi tavallaan ottaa sut omakseen ja silmäinsä alle pelkillä sanoilla ja kommenteilla.
Ja ylipäätänsä mulle tuli mieleen se että musta tuntuu että monet varsinkin vähän keski-ikäistä vanhemmat miehet tuntuu kokevan täydeksi oikeudekseen kommentoida naisten ulkomuotoa ja vaikka koskettaa epäsopivasti - ei siis mitenkään suoraan seksuaalisesti mutta esimerkiksi ollessani asiakaspalvelutyössä sain paljon miesasiakkailta mun mielestä inhottavaa ja epäasiallista kohtelua - tyyliin halauksia takaapäin tai liikaa koskettelua ja tytöttelyä ja ja... nyt tuli avautuminen :D Mutta pahinta ehkä noissa asiakaspalvelutilanteissa oli se, että niissä on ihan hirmu vaikeaa tehdä selville se että jokin kosketus ei ole vaikka mielestäni sopiva - samaan aikaan kun ollaan jännässä hierarkisessa asemassa "asiakasta varten" ja heitä palvelemassa.
Ehkä se ei kuitenkaan oo pelkästään noi keski-ikäiset miehet, se on mun kokemukseni vaan.
Mutta tosiaan, tällaiset asiat jättää jäljen, pitkäksi aikaa. Ja niitä voi ylipäätänsä olla vaikea ymmärtääkään.
Kiitos pohdiskelevasta kommentistasi!
PoistaVarmasti kamalaa joutua tuollaisen arvioinnin kohteeksi ja vielä niin pienenä, että kaikki seksiin liittyvä varmasti hävettää vietävästi. Ja tuokin on taas yksi niitä juttuja, joille aikuiset kohauttaa olkapäitään, koska pojat nyt on sellaisia. Jos opettaja olisi kuullut tuosta ja välittänyt, niin olisi ollut aika tärkeän palopuheen paikka.
Mutta tosiaan, miehiltä saadut enemmän tai vähemmän seksualisoivat kommentit ovat jotenkin niin arkipäiviäisiä, ettei moni osaa niihin edes mitenkään reagoida. Että ajatellaan, että kestetään nyt vaan eikä olla pikkumaisia. Onkin hirveän piristävää, jos joku vaihteeksi kehuu sisäisiä ominaisuuksia ulkonäön sisään.
Itsekin olen asiakaspalvelussa, siinä saa kyllä kuulla kaikenlaista, ja se kuuluu asiakaspalvelijan työhön. Luin jonkun jutun, että ihmisten mahdollisuus sanoa internetissä mitä vaan on jo siirtymässä "oikeaan maailmaan", ja tulilinjalla ovat esimerkiksi kaupan kassat.
Mutta tärkeintä tällaisten tilanteiden torjumisessa on se, että uhrit lakkaavat häpeämästä ja avaavat suunsa, ja että ympäristö tuomitsee tapahtuneen.
Voin samaistua tähän postaukseen hyvin voimakkaasti. En ymmärrä, miten se edes olikaan mahdollista, että koin muiden todella omistavan kehoni, ne sanat, että he olisivat muka olleet oikeutettuja häpäisemään minua ja kehoani verbaalisesti. Asiaa ei auta myöskään se, että tavallaan olen oikeasti joutunut raiskatuksi - sanoin, että halusin, mutten halunnut. En tiedä osaanko vieläkään kaikissa tilanteissa sanoa ei, vaikka olen kokenut sen niin monta kertaa.
VastaaPoistaVoimia sinne, ja kiitos tästä rohkeasta postauksesta.
Kiitos kommentista ja kivaa, että postaus puhutteli!
PoistaPahinta on musta aina jotenkin se, että uhri näissä tilanteissa kokee itsensä likaiseksi ja alkaa hävetä. Kurjaa kuulla, että olet ollut tuollaisessa tilanteessa. Jos vastapuoli tekee kieltäytymisen sinulle vaikeaksi (esimerkiksi loukkaantuu tai alkaa solvata), niin ei tuosta raiskaus kauhean kaukana ole. Kunpa sitä osaisikin sanoa aina ei kun itsestä ei tunnu hyvältä.
Keväällä eräs mustaihoinen mies tuli koskettelemaan minua kirjastossa. Ei suoranaisesti seksuaalisesti, mutta onhan se nyt pelottavaa, kun on vaan kirjastossa rauhallisesti lukemassa. Minua harmittaa, etten pyytänyt rehellisesti apua muilta paikalla olijoilta tms. Syynä oli se, että pelkäsin muiden pitävän minua rasistina - siis onhan se totta, että Suomessa ei paljon kosketella vieraita tai muitakaan, mutta ehkä toisissa kulttuureissa kosketellaan! Olin niin lamaantunut, etten tajunnut miten idioottimainen ajatukseni oli. Eihän tuollainen olisi ollut ok, vaikka koskettelija olisi ollut suomalainen.